Ykspihlajan kesäteatteri Kokkolassa Kahvila Sahan pihapiirissä on saanut osakseen hieman kansallistakin huomiota. Nuoret näyttelijät Anna Airola, Eeva Mäkinen, Nicklas Pohjola ja Otto Rokka ovat muodostaneet viime vuosina kesäteatterin ydintiimin. Näistä ammattilaisista, joita yleisö on saattanut bongata niin televisiosta kuin teatterin lavalta, kaikki paitsi Rokka ovat kokkolalaislähtöisiä.
Tänä vuonna ohjelmistossa jatkoi pienin muutoksin edelliskesän hittiesitys Pännäinen–Pariisi. Nicklas Pohjola, joka ei ollut viime vuonna mukana, korvasi nyt Alex Antonin näyttämöllä ja Arppa Airola otti esityksessä kuultavan bändin basistin vastuut hoitaakseen.
Otto Rokan ohjaama esitys kuvaa kolmen kaveruksen Ellan (Airola), Lauran (Mäkinen) ja Lassin (Pohjola) välistä ystävyyttä, joka kantaa läpi elämän. Tapahtumapaikkana on junan ravintolavaunu, josta irtaudutaan muihin maisemiin takaumia hyödyntämällä. Yllättävä ja viihdyttävä oli esimerkiksi kohtaus, jossa Ella ja Laura tapaavat ensimmäistä kertaa ensimmäisenä koulupäivänä. Terävät leikkaukset saivat useammalla aikatasolla etenevän juonenkuljetuksen pysymään hyvin raiteillaan.
Vaikka esityksessä on koominen vire, ja sitä on ryyditetty yllättävin scifistisin elementein, ja siinä kuullaan paljon musiikkia, kyse ei ole mistään viihdehötöstä, vaan tekijät ovat sellaisten peruskysymysten äärellä, jotka pohdituttavat etenkin nuoria aikuisia. Parisuhde, ura ja asuinpaikkakunnan valinta jne. Esityksen käsikirjoituksesta vastasi työryhmä. Paikallisvivahteita oli seassa, kuten kesäteatterissa yleensäkin, mutta sisäpiiritunnelmaa ei päässyt syntymään.
Näyttelijöiden työskentely oli samaan aikaan rentoa ja tarkkaa. Pääosakolmikolla riitti tekemistä, sillä he saivat esittää roolihenkilöitään niin lapsina, aikuisina kuin lopulta vanhuksina. Tekemisen tahdissa eivät juurikaan jääneet jälkeen sivuosissa, esimerkiksi junan henkilökuntana, nähtävät Heiska Heinonen ja Minna Mustonen.
Tärkeäksi elementiksi esityksessä nousi myös Hölynpölyorkesteri Uranus, jonka muodostivat Jiri Kuronen, Tommi Lahtonen ja Arppa Airola. Musiikki rakensi osuvasti niin iloista, reipasta kuin kaihoisan kaunistakin tunnelmaa. Sävellyksestä vastasivat Arppa Airola, Jiri Kuronen ja Otto Rokka.
Mikäli jotain moitteen suuntaista täytyy sanoa, niin esityksen loppupuoli tuntui aavistuksen venytetyltä. Luulin esimerkiksi eräässä kohtauksessa esityksen jo päättyvän, mutta sitten se taas jatkuikin. Tarinan loppukäänteitä seurasi toki mielellään loppuun saakka, aivan kuin hyvän bändin encoren encorea.
Pännäinen–Pariisi myytiin kahtena kesänä loppuun. Mikä on menestyksen resepti? Jotain olennaista tiivistyy varmasti tunnelmarikkaan kokonaisuuden summaukseen, joka kuultiin väliajalla kahvilan suuntaan astelevalta katsojalta: “Jotenkin niin ihana!”
Katsoin esityksen 11.7.2025
*Näin esityksen pressilipulla
