Teatteri Jurkkaan mahtuu teatterin kotisivujen mukaan 51 katsojaa. Siksi näytöksiin voi olla ajoittain vaikeuksia saada lippuja. Oli siis hyvä olla ajoissa liikkeellä lippukaupoilla kun Pasi Lampelan Selli oli tulossa ensi-iltaan maaliskuussa 2023. Koko kevät taidettiinkin myydä/varata loppuun ennakkoon.
Kyseessä olikin vetävä esitys kahdesta journalistista, jotka joutuvat kesken juttukeikan Nigeriassa poliisivankilaan terrorismista syytettynä. Yritys raportoida öljy-yhtiön ympäristö- ja ihmisoikeusrikoksista katkeaa alkuunsa ja edessä on epätietoisuuden täyttämää virumista yhteisessä sellissä.
Wenla Reimaluodon rooli oli nuori, hieman idealistinen toimittaja Aino ja Eero Aho nähtiin kokeneen kollegan, valokuvaaja Henrin roolissa. Olikin hienoa todistaa kahden tämän hetken ehdottomaan parhaimmistoon, mutta myös eri sukupolviin, kuuluvan näyttelijän saumattoman oloista yhteistyötä juuri Jurkassa, jossa katsoja istuu lähellä näyttelijöitä.
 |
| Kuva: Marko Mäkinen |
Ahon ja Reimaluodon esittämien hahmojen välillä räiskyi kiinnostavasti, eikä äänenkäytössä säästelty, vaikka esitystila olikin pieni, mikä osaltaan loi realismin tuntua. Esityksen intensiteetti oli korkealla lähes koko keston ajan, eikä varsinaisesti laskenut kuin hieman loppua kohden.
Näytelmään mahtui myös hahmokehityksen kannalta oleellisia hiljaisempia hetkiä. Vanha klisee, kuinka hiljaisuus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, voi päteä myös teatterissa, mikäli näyttelijän onnistuu välittää katsojalle roolihahmon tuntemuksia pelkällä olemuksellaan. Tarvitseeko sanoa, että Aholta ja Reimaluodolta tämä sujui oikein mallikkaasti?
Pasi Lampela vastasi oman tekstinsä ohjaamisesta, eikä lyönyt hutia tälläkään kertaa. Lampela ei kaihda ohjauksissaan dramaattisuutta, vaan vie hahmot ajoittain kohti jopa äärimmäisiä tunnetiloja. Se on katsojan kannalta palkitsevaa kun tämä tehdään onnistuneesti, kuten Sellissä.
