Tuvi toas eli pulu huoneessa (Q-teatteri)

Olen ollut viime vuosina ahkera Viron-matkailija, ja näiden matkojen myötä kasvattanut  kiinnostusta Viron historiaa ja kulttuuria kohtaan. Niinpä innostuin heti, kun alkukesästä Q-teatteri julkisti syksyn ensi-illan olevan virolaistaustaisen Anna Jaanisoon käsikirjoittama ja ohjaama Tuvi toas eli pulu huoneessa.

Päähenkilönä näytelmässä on Anna-Sofia Tuomisen esittämä suomenvirolainen Mari, jonka kokemukset kahden kulttuurin välissä kasvamisesta ja sitä seuranneesta vierauden tunteesta muodostavat esityksen rungon. Näytelmä lähtee kunnolla liikkeelle nykyhetkestä, jossa Mari on raskaana, ja neuvolassa esitetyt kysymykset, jotka liittyvät asuntoon ja arjen turvaverkkoihin, aiheuttavat angstia. Edessä on myös yllättävä käynti maahanmuuttovirastossa, vaikka Mari tuli äitinsä kanssa Virosta Suomeen jo 1990-luvun alkupuolella.

Takaumat Marin lapsuudesta 90-luvun Suomessa lomittuvat taitavasti nykyhetken kanssa. Monet lapsuuden elementit, kuten kaverisyntymäpäivien aiheuttama stressi, ovat tunnistettavia, mutta nyt niistä kerrotaan maahanmuuttajan näkökulmasta. Kokemus on tosiaan hieman erilainen kuin kantaväestöön kuuluvalla, kun mummo meinaa tuoda totutusta poikkeavia tarjoiluja, kuten perunasalaattia Virosta. Etenkään lapsena ei haluaisi erottua porukasta tällä tavoin, vaan sulautua joukkoon.

Kuva: Pate Pesonius

Tuvi toas eli pulu huoneessa tarjoaakin kiinnostavan vastaparin Q-teatterin viime kevään näytelmälle Uuteen nousuun, jossa myös käsiteltiin 90-lukua lasten näkökulmasta. Esitysten painotukset ja teemojen käsittelytapa eroavat toisistaan, mutta lapsuuteen liittyvä huumori osittain yhdistää niitä. Esimerkiksi kohtaus, jossa Mari seuraa nurkasta kaverinsa koomisiin mittoihin kasvavaa pianotuntia, olisi mielestäni istunut molempiin esityksiin.

Näyttelijät, joita on esityksessä neljä, onnistuvat kautta linjan. Anna-Sofia Tuomisen herkkävireinen roolisuoritus Marina kantaa läpi esityksen. Ei voi kuin ihailla, miten Tuominen onnistuu tuomaan esiin roolihenkilön ajatusten ja muistojen painolastin, vaikka kyseessä on suuria eleitä kaihtava suoritus.

Muilla näyttelijöillä on vastuullaan useampia rooleja, joista isoimmat ovat Kate Lusenberg Marin äitinä ja Eeva Mäkinen mummona. Nämäkään roolit eivät jää silkaksi tyypittelyksi, vaikka vaara olisikin, kun kyse on kansallisuuksien eroja käsittelevästä näytelmästä. Olli Riipisen osuvista sivuhahmoista parhaiten jää mieleen napakasti karrikoitu migrin virkailija. Riipisen mainio työskentely eri rooleissa tuo esitykseen viihdearvoja.

Kuva: Pate Pesonius

Annukka Pykäläisen näennäisen yksinkertainen ja ankean harmaa lavastus toi mieleen Roy Anderssonin elokuvat. Arjen komiikkaa henkivä maahanmuuttovirastoon sijoittuva jonotuskohtaus voisi hyvin olla osa jotakin Anderssonin elokuvaa, jossa tavalliset ihmiset yrittävät sinnitellä yhteiskunnan, usein sangen absurdeissa rattaissa.

Anna Jaanisoo, joka on valmistunut kuluvana vuonna Teatterikorkeakoulusta, onnistuu niin käsikirjoittajana  kuin ohjaajana. Kohtaukset vaihtuvat sujuvasti, eikä tarinan kuljetus eri aikatasoilla töksähtele, vaan esityksestä muodostuu hiottu kudelma. Jaanisoo luottaa katsojan havainnointikykyyn, eikä asioita selitetä turhaan puhki.

Kaiken kaikkiaan Tuvi toas eli pulu huoneessa on pienimuotoisuudessaan raikas, vailla turhaa kikkailua ja kohkaamista oleva teatteriesitys, joka avaa katsojalle onnistuneesti näkymiä suomenvirolaiseen kokemusmaailmaan.  

Tämä esitys tunnistettavine hahmoineen varmasti palautuu mieleen, kun seuraavan kerran ylitän Suomenlahden Eckerö Linen lautalla, suuntanani Tallinna kulttuuririentoineen.

Katsoin esityksen 24.10.2024

*Näin esityksen pressilipulla