Jackie – Tyttö ja kuolema IV (Teatteri Avoimet Ovet)

Teatterin katsojana sitä lähes luontaisesti suuntaa huomionsa tutun ja turvallisen oloiseen ohjelmistotarjontaan, olipa sitten kyse tutuista tekijöistä, tyylilajeista tai näytelmistä. Aika ajoin on kuitenkin hyvä haastaa itseään teatterin kokijana ja suunnata katsomaan jotain omista katselutottumuksista poikkeavaa.

Itselleni tällainen esitys oli Myllyteatterin ja Teatteri Avoimien Ovien yhteistuotantona toteuttama Jackie – Tyttö ja kuolema IV. Kyseessä oli itävaltalaisen kirjallisuuden Nobel-voittajan Elfriede Jelinekin kirjoittama monologinäytelmä, jossa Jacqueline Kennedy, eli Jackie, käy läpi elämäänsä. Kyse on yhdestä Jelinekin prinsessadraamoihin kuuluvista näytelmistä. Teossarjan muissa osissa on aiheina esimerkiksi Lumikki ja Sylvia Plath. Ideana on käsitellä monien tuntemia "prinsessoja", joiden kuolemat ovat tuttuja saduista ja mediasta.

Ohjaajat Maiju Tainio ja Jaakko Kiljunen keksivät kiinnostavan tavan lähestyä Jelinekin tekstin monologimuotoa. Yhden näyttelijän sijaan Jackien roolissa nähtiin Mirva Kuivalainen ja Yuko Takeda. Kuivalainen ja Takeda jakoivat nimikkoroolin repliikit ja näyttämön, toteuttaen tarkasti saumatonta yhteispeliä. Liike ja replikointi olivat hyvin synkassa.

Kuva: Mitro Härkönen

Vaikka Jelinekin teksti ponnistaa historiallisista faktoista, John F. Kennedyn leskenä ja tyyli-ikonina muistettavan Jackien elämästä, kyse ei ole perinteisestä elämäkertanäytelmästä. Teksti ei etene kronologisesti tai ns. juonimielessä kovin johdonmukaisesti.

Teksti piirtää kuitenkin kuvaa siitä, millaista oli olla Yhdysvaltain ensimmäinen nainen 60-luvulla, sisäistettyjen normien ja ulkonäkövaatimusten ristipaineessa. Syntyy vaikutelmia Jackien elämästä, kipeitäkin sellaisia. Esitys pisti pohtimaan näitä feministisiä teemoja myös yleisemmällä tasolla, eikä vain Jackie Kennedyn näkökulmasta. 

Esitys oli aidosti meditatiivinen, saaden rauhoittumaan ja antautumaan Jelinekin tekstin vietäväksi. Ensimmäinen puoliaika, jossa Kuivalainen ja Takeda kävivät Jackien roolissa läpi tämän elämää ja tavaroita, vaati katsojalta pinnistelyä. Tekstin intensiivisyys ja näyttämötoteutuksen seesteisyys tuntuivat alkuun hankalalta yhdistelmältä, sillä tuntui, että tekstissä oli paikoin varsin voimakas lataus, kun taas sen esitystapa oli lähempänä mietiskelevää. Rauhallinen tahti jätti kuitenkin hyvin tilaa katsojalle työstää omia näkemyksiä Jelinekin tarjoamista aineksista.

Kuva: Mitro Härkönen

Toisella puoliajalla näyttämökuva oli muuttunut, ja näyttelijät olivat hautautuneet pressun alle, päät kuitenkin näkyvillä. Nyt oltiin jättämässä jäähyväisiä elämälle ja siirtymässä jonnekin avaruuden pimentoon. Tämä näyttämöratkaisu toi selkeästi esille Jelinekin tekstin eksistentiaalista luonnetta.

Kokemuksena Jackie – Tyttö ja kuolema IV oli hieman haastava, sillä näin tavanomaisesta poikkeava teatterikappale vaati erilaista asemoitumista myös katsojalta. Kunhan esityksen tyylistä sai kiinni, oli kyseessä kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja antoisa teatterikokemus.

Esitykset olivat 30.9. - 1.11.2024 

Katsoin esityksen 25.10.2024

*Näin esityksen pressilipulla