Tallinnan pimeiden öiden elokuvafestivaali, eli PÖFF (Pimedate Ööde FilmiFestival), tarjosi viime marraskuussa totuttuun tapaan laajan kattauksen mielenkiintoisia elokuvia ympäri maailmaa.
Tässä raportissa käsitelen kolmea elokuvaa festivaalin eri kilpasarjoista.
The Southern Chronicles (2024)
Olen varmasti maininnut aiemminkin, mutta yhdeksi suosikeistani PÖFFin monista ohjelmistokokonaisuuksista on muodostunut Baltic Film Competition, jossa nähdään parhaimmistoa tuoreista elokuvista Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Suomessa Baltian maiden elokuvia näkee harmillisen vähän.
Ignas Miskinisin ohjaama The Southern Chronicles on komediallinen nuoruuden kuvaus, joka sijoittuu 90-luvulle liettualaiseen Šiauliain kaupunkiin. Elokuvan päähenkilö on 17-vuotias lukiopoika Rimantas (Dziugas Grinys), jonka harrastuksiin kuuluu rugby ja kavereiden kanssa hengailu. Kirjojen lukeminen ja koulunkäynti alkavat yllättäen maistua tarinan päähenkilölle paremmin hänen aloittaessaan suhteen Monikan kanssa (Digna Kulionytė), joka on varakkaamman perheen kasvatti. Luokkaeroista syntyy kitkaa.
Juonimielessä elokuva on aika perinteinen, mutta hyvät näyttelijät, jotka ilmentävät onnistuneesti nuoruuden iloja ja epävarmuuksia, saavat katsojan kiinnostumaan elokuvan hahmoista. Nuoruuteen kuuluva päättäväisyys ja kömpelyys välittyvät roolisuorituksista vahvasti.
Elokuvan ajankuva on luotu huolellisesti, ja musiikkivalinnat huokuvat 90-luvun tunnelmaa. Elokuvassa käytetty kotivideoestetiikka on toimiva valinta, tuoden kokonaisuuteen sellaista ysärimuistoille ominaista kotikutoisuuden tuntua.
Suomalaiselle katsojalle elokuva tarjoaa kiinnostavan ikkunan Liettuan 90-lukulaiseen todellisuuteen, siihen, millaista tavallisen nuorison elämä oli vasta melko hiljattain itsenäistyneessä maassa.
The Shadow (2024)
PÖFFin pääkilpasarjaan valittu virolainen elokuva The Shadow kiinnosti itseäni historiallisen fiktion ystävänä. Erityisenä täkynä elokuvalla on se, että käsikirjoituksesta vastaa Apteekkari Melchior -kirjasarjan kirjoittanut Indrek Hargla.
Harglan Melchior-kirjat, joissa Tallinnassa toimiva apteekkari ratkoo rikoksia, sijoittuvat keskiajalle, kun taas tämän elokuvan tapahtuma-aika on 1800-luvun loppupuoli, jolloin Viro oli Venäjän vallan alla. Päähenkilö on todellinen historiallinen henkilö, runoilija Juhan Liiv (Pääru Oja), joka kannatti kansallisuusaatetta.
Liiv päätyy sekaantumaan maaseudulla Tarton tuntumassa tapahtuvaan murhatutkimukseen, jossa ilmeisen syytöntä henkilöä syytetään maanviljelijän murhasta. Rikokseen, jota Liiv alkaa ominpäin tutkia, liittyy kateissa oleva raha-aarre ja yliluonnolliset uskomukset.
Kliim, jonka aiempaan ohjaustuotantoon kuuluu esim. Suomessakin nähty komedia Loikkarit (2017), onnistuu kohtuullisen sujuvasti sekoittamaan todellista historiaa ja fiktiivistä salapoliisitarinaa, tuoden mukaan myös kauhuelokuvamaisia elementtejä.
Pääru Ojan vaivattoman oloinen roolisuoritus mielenterveysongelmista kärsivänä, hieman riutuvana runoilijana kannattelee elokuvaa. Virolaisille Liivin merkitys runoilijana lienee selvää, mutta myös muille katsojille tätä teroitetaan kapakkakohtauksessa, jossa eräs asiakas tunnistaa hänet ja toteaa tämän olevan yksi aikamme merkittävistä runoilijoista. Ajan ja paikan tuntu välittyy elokuvasta vahvasti.
Kokonaisuutena elokuva on viihdyttävä virolainen tyylikokeilu tässä genressä, jossa tunnettu todellinen historiallinen henkilö ratkoo rikosta. Tällainen elokuva on esimerkiksi Netflixissä julkaistu The Pale Blue Eye (2022), jossa vuorostaan Edgar Allan Poe osallistuu rikostutkintaan.
Maltillinen noin puolentoistatunnin kesto pitää tarinan liikkeessä, eikä juonenkuljetuksen kanssa jäädä junnaamaan paikalleen. Erityisen muistettavaa tai syvällistä lopputulosta ei käsillä olleista aineksista kuitenkaan pääse syntymään. Elokuvaa voi kuitenkin suositella tämän tyyppisen historiallisen elokuvan ystäville ja virolaisesta kulttuurista kiinnostuneille.
Ciao Bambino (2024)
Yksi esikoiselokuville tarkoitetun First Feature Competition -kilpasarjan helmistä oli Edgardo Pistonen ohjaus Ciao Bmbino. Nykypäivän Napoliin sijoittuva elokuva kertoo 19-vuotiaan Attilion (Marco Adamo) kasvutarinan. Attilio ottaa ensiaskeleitaan Napolin alamaailmassa ja saa tehtäväkseen katsoa nuoren ukrainalaisen seksityöntekijän Anastasian (Anastasiia Kaletchuk) perään. Heidän välilleen kehittyvä romanssi tuo tullessaan vaikeuksia.
Rosario Cammarotan kaunis mustavalkokuvaus taltioi osuvasti Napolin miljöötä ja sen pysähtyneisyyttä. Vaikka elokuva sijoittuu nykypäivään, se tuo mieleen italialaisen elokuvan klassikoita. Erityisesti Pasolinin Pummin (1961), jonka ohjaaja onkin maininnut yhdeksi vaikutteistaan. Pummissa Pasolini kuvasi köyhien ja pikkurikollisten karua arkea Rooman esikaupunkialueilla.
Elokuvan nuoret näyttelijät selviävät rooleistaan oikein hyvin, tehden hahmoista varsin uskottavia. Roolisuorituksista löytyy läsnäoloa ja tunnetta. Nuoruuden naiivius ja harkitsemattomuus välittyvät vahvasti, vaikka hahmoille on kirjoitettu melko niukasti vuorosanoja.
Pistone ei keksi pyörää uudelleen käsitellessään Napolin työväenluokan miljöötä ja alamaailman tuomaa väkivallan uhkaa taiteellisemmalla otteella, mutta mielenkiintoinen ja lupaava debyytti Ciao Bambino on.
Festivaalia vietettiin 8.11.2024 - 24.11.2024
