Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) (Tampereen Työväen Teatteri)

*Mainos/Lippu saatu Tampereen Työväen Teatteri

Jane Austen (1775–1817) kuuluu monien suosikkikirjailijoihin. Brittikirjailijan kepeiksi ja tarkkanäköisiksi luonnehditut säätyläiskuvaukset ovat tulleet tutuiksi myös lukuisina elokuva- ja tv-sovituksina.

Tampereella Suomen kantaesityksensä saava Isobel McArthurin laatima näytelmäsovitus Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tuo uutta kulmaa Austenin tunnetuimpaan teokseen. Tuttua tarinaa Bennetin sisarusten naimakaupoista tuuletetaan nostamalla palvelusväki kertojan rooliin.  

Esitys toteutetaan viiden naisnäyttelijän voimin humoristisella, jopa parodioivalla otteella. Nopeita, hyvin toteutettuja roolivaihtoja riittää. Lavalla nähdään Kristiina Hakovirta, Emmi Kaislakari, Maija Rissanen, Karoliina Vanne ja Eriikka Väliahde.  

Kuva: Kari Sunnari

Viiden sisaruksen tarinassa päähenkilöksi nousee toiseksi vanhin sisar Elizabeth (Väliahde), johon itsestään ylpeän ja ylimielisen vaikutelman antava yläluokkainen herra Darcy (Rissanen) tarinan edetessä rakastuu. Rissasen roolisuoritus alkuun korostetun viileänä ja niukkasanaisena Darcyna onkin yksi esityksen kohokohdista. Kerrassaan mainion hauska ilmestys aurinkolaseissaan. 

Esityksen irrottelevaa otetta korostivat laulukohtaukset, joissa lauletaan vanhempaa kotimaista popmusiikkia. Biisikattauksessa kuultiin esimerkiksi Aikakonetta, Gimmeliä ja Maija Vilkkumaata. Biletunnelma tuntui tarttuvan mukavasti katsojiin myös lauantain iltapäivänäytöksessä. Koko näyttelijäkaarti laulaa ja tanssii mallikkaasti. 

Musiikki täydentää ja tukee tarinaa, joten olikin oleellista, että kuultavaksi saatiin suomenkielisiä kappaleita eikä brittiläisiä bile-anthemeita. Käsiohjelmasta harmillisesti puuttuu lista esityksessä kuultavista kappaleista, eikä biisivalintoja voi näin ollen ruotia kattavasti jälkeenpäin. 

Kuva: Kari Sunnari

Laura Mattilan ohjaama esitys viihdyttää mukavasti yli kaksi- ja puolituntisen kestonsa ajan. Nauroin useammassa kohtauksessa ääneen, esimerkiksi sille, että sisarusten isästä, herra Bennettistä, nähtiin vain nojatuolin takaa nouseva tupakansavu. Samoin yllättävä kiroilu nauratti, kun Väliahde pudotteli muutamat tarkoin ajoitetut v-sanat Elizabethin roolissa.

Hilpeän hullutteleva tunnelma vei mennessään. Myy Lohen suomennos kuulostaa hyvältä.  Alisha Davidowin suunnittelema ketterä lavastus tarjoaa näyttelijöille värikkään ympäristön temmeltämiseen. Esityksen visuaalinen ilme miellytti silmää ja lisäsi panoksensa esityksen kevyeen ja humoristiseen tunnelmaan.

Esitys ei kuitenkaan kadota viihteen alle klassikon vakavampia teemoja, vaan Austenin aikainen naisten asemaan liittyvä taloudellinen epävarmuus ja sosiaaliset odotukset tulevat selväksi.

Palvelusväen aseman olisin toivonut saavan paremman käsittelyn. Nyt palvelusväki on esillä, mutta ei paljoakaan äänessä liittyen omaan asemaansa. Ehkä näytelmäkirjailija halusi välttää liiallisen saarnaavuuden komediallisessa näyttämökappaleessa?

Katsoin esityksen 4.10.2025