Joskus kesäteatterilta kaipaa vain kevyempää viihdettä kesäpäivään, eikä mitään kovin vakavaa. Tähän tarpeeseen vastaa Satu Rasilan, Mikko Koukin ja Arto Valkaman käsikirjoittama Helppo ero, joka kantaesitettiin Emma Teatterissa kesällä 2020. Kyseessä on siis erityisesti kesänäyttämölle ajateltu kappale.
Mika Nuojuan esittämä eroterapeutti on päättänyt laittaa kioskin kiinni ja muuttaa kaukomaille. Enää pitäisi päästä eroon vain vastaanotosta ja sen omalaatuisista asiakkaista. Mutkia matkaan tuo erityisesti se, että liiketilan kunto asettuu yllättäen kyseenalaiseen valoon, kun takahuoneen läikkä herättää epäilyjä kosteusvauriosta.
Nuojuan esittämä eroterapeutti ei ole keskittynyt vain parisuhdeasioihin, vaan auttaa ihmisiä pääsemään eroon erinäisistä ongelmista ja pakkomielteistä. Esityksen muut näyttelijät Jukka Rasila, Pauliina Hukkanen ja Joonas Kääriäinen loihtivat vuorostaan esityksen aikana kymmeniä eri hahmoja, jotka asioivat vastaanotolla, paikoin useampaankin kertaan.
 |
| Kuva: Pihla Liukkonen / Kontrastia |
Helppo ero on hieman sketsimäinen, nopeasti vaihtuvine hahmoineen, joiden rakentamisessa näyttelijöitä avitti Satu Vihavaisen pirteä puvustus. Vitsejä ja tilanteita tykitettiin sen verran nopealla tahdilla, ettei jokaisen heiton odottanutkaan osuvan. Kokonaisuus pysyi kuitenkin tasaisen viihdyttävänä, eikä tunnelma katsomossa päässyt missään vaiheessa latistumaan.
Esityksen ensimmäisen puoliskon loppua kohden alkoi toteutuksen kaava lievästi puuduttaa, mutta jälkimmäisellä puoliskolla tästä ei ollut tietoakaan, kun kierroksia lisättiin entisestään ja esitys irtaantui ajoittain reippaasti arkirealismista silkan hulluttelun suuntaan. Yksi esityksen kohokohdista oli esimerkiksi Joonas Kääriäisen esittämän Paavo Väyrysen pistäytyminen lavalla.
Tämä Pekka Laasosen ohjaus nähtiin jo viime kesänä Mikkelin kesäteatterissa samoilla näyttelijöillä, mikä näkyy esityksen sujuvuudessa. Tahti pitää, eikä rytmikäs ote tekemisessä lipsu.
Näyttelijöistä erityisen nappisuorituksen tekee Mika Nuojua, joka saa pääroolissa huhkia koko rahan edestä. Nuojua löytää rooliin oikeat koomiset sävyt, saaden esimerkiksi asiakkaiden rahastamiseenkin liittyvän rutiinin naurattamaan.
 |
| Kuva: Pihla Liukkonen / Kontrastia |
Muiden lavalla olijoiden muuntautumiskyky kantoi helposti läpi esityksen. Esimerkiksi joidenkin Pauliina Hukkasen roolien kohdalla mietin, että onko lavalla tosiaan sama näyttelijä kuin hetki sitten. Yksi Hukkasen bravuureista on Amanda, banaanilaatikkoa mukanaan raahaava nainen, jolla on vaikeuksia luopua vanhoista tavaroistaan.
Jukka Rasila, joka ei esittelyjä kaipaa, selviytyi myös odotetun varmaotteisesti erilaisista rooleistaan. Yksi eniten tilaa saaneista oli metallimies Teppo, todella omistautunut Metallica-fani, jonka energinen metalliasenne täytti lavan kevyesti.
Helppo ero irvailee paikoin varsin osuvasti terapiakulttuurille, jossa ulkopuolista apua haetaan mitä erikoisimpiin ongelmiin. Erityisen pisteliäs esitys ei kuitenkaan ole, vaan se pysyttelee hyväntuulisen ja viihdyttävän kesäkomedian raameissa.
Katsoin esityksen 5.7.2025
*Näin esityksen pressilipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti