Opettaja, nyt (Q-teatteri)

*Mainos/Lippu saatu Q-teatteri

Katariina Nummisen käsikirjoittamassa ja Milja Sarkolan ohjaamassa Q-teatterin kantaesitysnäytelmässä Opettaja, nyt tekijöiden katse suuntautuu opettajuuteen sekä ihmiseen opettajan roolin takana.

Elina Knihtilä vakuuttaa pääroolissa taideoppilaitoksen opettajana, jonka työhuoneeseen vyöryy esityksen alussa koko kavalkadi erilaisia oppilaita saamaan palautetta kirjoittamistaan teksteistä. Näitä oppilaita sekä esityksen muitakin sivuosia esittävät Satu Tuuli Karhu, Olli Riipinen ja Eero Ritala. Myös sivuosat ovat pieteetillä näytelty.

Leikittely taideoppilaitoksen oppilaiden karikatyyreillä naurattaa. Sekaan mahtuu monenlaista hiihtelijää, mutta hahmot ovat myös tunnistettavia ja keskeneräisyydessään sympaattisia. He ovat vasta etsimässä omaa ääntään taiteilijoina.

Kuva: Ilkka Saastamoinen

Toteutus on katsojaa haastava. Asioita ei alleviivata, ja aikatasoja on kaksi, joista toisessa nähdään Satu Tuuli Karhun esittämä nuori opettaja. Käsiohjelma ilmoittaa näytelmän tapahtuvan suunnilleen vuosina 1990 ja 2020.

Aika oli toinen ja opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus toisenlaista. Keskiolutbaariin sijoittuva kohtaus tarjoaa kirpeän välähdyksen mesoavien, aikamoisilla kierroksilla käyvien miesnerojen ajasta. Kahden eri aikakauden ristivalotus on esityksen kiinnostavinta antia. 

Nummisen erilaisia kerroksia hiljalleen avaava teksti ja Sarkolan tarkka ohjaus, joka riisuu kohtauksista kaiken ylimääräisen tempoilun, ovat tasapainossa.

Elina Knihtilän läsnäolo lavalla on kerrassaan vangitsevaa seurattavaa. Eleet ja ilmeet viestivät paljon. Kiinnostavaa oli myös miljöön vaihdos toisessa näytöksessä, jolloin päästiin havainnoimaan opettajaa eri ympäristössä. Työhuone vaihtuu isän asuntoon, jossa on meneillään kuolinsiivous.

Teoksen lopussa on eräänlainen pikakelaus suomalaisen teatterin historiasta, monista eri näytelmistä. Teatterit reagoivat nykyiseen kulttuurivihamieliseen politiikkaan. Hieman vastaavaa julistavuutta, toki juhlallisempaa sellaista, oli myös Kansallisteatterin esityksessä Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset.

Tämän olisi mielellään katsonut toisenkin kerran, sen verran paljon havainoitavaa se tarjosi, mutta esitykset varattiin loppuun jo ensi-illan aikoihin. Q-teatteri on selvästi saanut katsojien luottamuksen puolelleen.

*Katsoin esityksen 10.10.2025