Ryhmäteatterissa katsoja tulee tällä kertaa yllätetyksi jo ennen kuin esitys on alkanut. Näyttelijät saapuvat yleisön perässä teatterisaliin, vaihtavat siviilivaatteet roolivaatteisiin yleisön edessä, hoitavat maskeerauksen kuntoon ja virittelevät soittimia. Tämä ratkaisu johdatti ainakin minut leppoisasti yhteisen kokemuksen äärelle.
Marjo Niemen käsikirjoittama ja Anna Jaanisoon ohjaama esitys alkaa tilanteesta, jossa Elli (Laura Rämä) ja Sami (Anssi Niemi) odottavat sairaalassa lääkärille pääsyä. Napakan dialogin kautta avautuu hiljalleen syy lääkärikäyntiin. He ovat tulossa Samin siskon ja Ellin ystävän, itsemurhan tehneen Sonjan hautajaisista, joissa Elli putosi hautaan tapahtumaa kuvatessaan. Niemen tekstin tragikoominen sävy, joka auttaa pureskelemaan raskaita aiheita, käy selväksi jo näytelmän alkupuolella.
Entistä mielikuvituksellisempaan suuntaan näytelmä siirtyy Ellin alkaessa kirjoittaa romaaniaan ja keskustellessa romaanin henkilöiden, erityisesti psykiatri Mauri Nastolan (Robin Svartström) kanssa. Todellisuuden ja fiktion rajat eivät näytelmässä varsinaisesti hämärry, mutta hieman ne kuitenkin sekoittuvat ja ruokkivat toisiaan.
 |
| Kuva: Mitro Härkönen |
Näytelmä avautuu itselleni ennen kaikkea hahmotutkielmana luokkanousun tehneestä, maailmantuskaa potevasta kirjailijasta, jonka on jatkaakseen eteenpäin tehtävä rauha menneisyytensä kanssa. Tämä ei tietenkään ole aivan mutkatonta, sillä se vaatii kipeiden kysymysten esittämistä. Rämän roolisuorituksessa on juuri oikea määrä särmää ja haavoittuvaisuutta.
Kaikki nivoutuu jollain tapaa muistamisen ympärille. Sami ja Elli muistelevat Sonjaa, joka on läsnä enää muistoissa. Mauri hoitaa muistinsa menettänyttä Mariaa (Annimaria Fabritius) mielisairaalassa. Svartström on myös oivallisessa vireessä psykiatrina, joka rustaa mieluummin runoja kuin sairaalan historiikkia.
Jaanisoon ohjaus, kuten myös K. Rasilan lavastus, on miellyttävällä tavalla konstailematon. Teatterissa on mahdollisuus tuoda lavalle ja tehdä näkyväksi useampia tasoja ja todellisuuksia yhtäaikaisesti. Tässä esityksessä tuota mahdollisuutta hyödynnetään täysimittaisesti.
Katsoin esityksen 8.3.2025
*Näin esityksen pressilipulla
 |
| Kuva: Mitro Härkönen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti