*Mainos/lippu saatu Teatteri Jurkka
Ohjaaja Mikko Roiha palaa jälleen Lapin sodan käsittelyyn. Muutama vuosi sitten hän dramatisoi näyttämölle Tommi Kinnusen romaanin Ei kertonut katuvansa. Siinä seurattiin saksalaisten matkassa Norjaan lähteneiden naisten kitkerää kotiinpaluuta halki Lapin. Usean teatterin yhteistuotantoa esitettiin eri puolilla Suomea.
Nyt vuorossa on monologisovitus Rosa Liksomin teoksesta Väylä, jossa kuvataan Lapin sodan syttymisen liikkeelle pistämää nuoren tytön evakkomatkaa Ruotsiin. Liksomin teksti yhdistelee taitavasti sodan ajan tapahtumien kuvausta ja kasvukertomusta.
Lehmiä paimentavaa tyttöä esittää Ella Mettänen, joka vaikuttaa jo esityksen ensi hetkistä alkaen nappivalinnalta tähän rooliin. Tornionjokilaakson murre taittuu ilmeikkäästi ja vakuuttavasti Mettäseltä.
 |
| Kuva: Juho Uusitalo, 2025 |
Erityistä tarkkaavaisuutta esitys toki kysyy katsojaltaan. Parituntinen väliaikoineen on kohtuullisen pitkä kesto monologille. Mettäsen näyttelijäntyö ja ilmaisu on kuitenkin niin eläväistä, että se vie parhaimmillaan totaalisesti mennessään. Syntyy vaikutelmia eri hahmoista ja tapahtumista keskellä kaoottista tapahtumasarjaa. Seassa on myös Liksomin teksteille ominaista rujoa huumoria.
Roihan ohjaus ja dramatisointi kulkee luontevasti katsojaan luottaen. Muutamassa kohdassa piti hieman miettiä, että missä tarina nyt kulkeekaan, mutta tämä saattoi olla omaa tarkkaamattomuuttani.
Roihan tuotannolle ominainen niukka lavastus, josta hän vastaa itse, Rosa-Maria Perän pukusuunnittelu ja Jani Rapon äänisuunnittelu tukevat Mettäsen ilmaisua, mutta eivät vedä huomiota puoleensa.
Ella Mettänen on nostettu yhdeksi sukupolvensa merkittävimmistä näyttelijöistä, mistä osoituksena on viime kesänä myönnetty Olavi Veistäjän rahaston tunnuspalkinto. Väylä osaltaan todistaa, että hypelle löytyy katetta.
Katsoin esityksen 2.10.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti