Mustapukuinen nainen (Seinäjoen kaupunginteatteri)

*Mainos/lippu saatu Seinäjoen kaupuginteatteri

Mustapukuinen nainen kuuluu tukevasti englantilaiseen kauhukertomusten perinteeseen. Susan Hillin 80-luvulla julkaistu romaani on tullut suurelle yleisölle tutuksi niin elokuvaversioina kuin myös Stephen Mallatrattin teatterisovituksena. Näytelmä kuuluu Lontoon West Endin pitkäaikaisimpiin esityksiin. Sitä esitettiin vuosina 1989–2023.

Vaikka teatterisovitusta on vuosien varrella esitetty Suomessakin eri teattereissa, itselleni Seinäjoen kaupunginteatterin versio oli ensimmäinen näkemäni. Odotukset olivat siis sopivan jännittyneet tämän kohdalla.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat pieneen, vanhaan teatteriin 1900-luvun alkupuolen Englannissa. Arthur Kipps (Esa Ahonen) haluaa saada kerrotuksi menneisyydessään kokeman kauhistuttavan tapahtumasarjan. Tässä häntä avustaa nuori näyttelijä (Tomi Turunen).

Kippsiä on vuosikaudet vaivannut salaperäinen mustapukuinen nainen, johon hän törmäsi ensimmäistä kertaa ollessaan asianajajana työtehtävissä, hoitamassa erään kuolinpesän asioita.

Ohjaaja Jermo Grundström on saanut todella hyvin kiinni tekstin sävyistä ja vivahteista. Tässä ollaan suullisesti kerrotun tarinan äärellä, jota näyttelijät herättävät eloon. Rytmi ja ajoitus ovat tällaisessa maalailevassa esityksessä erityisen tärkeitä.  

Kuva: Jukka Kontkanen

Ahonen ja Turunen selviytyvät kunnialla haasteesta, jonka suuri tekstimäärä näyttelijöille asettaa. He onnistuvat ruokkimaan ainakin tämän katsojan mielikuvitusta tavalla, joka kuuluu kauhukertomusten luonteeseen. Hahmojen kokema kauhistuneisuus tarttuu esityksen edetessä katsojaan.

Riikka Aurasmaan lavastus- ja pukusuunnittelu luovat Elissa-näyttämölle uskottavaa epookkia.  Vaikka lavastus onkin melko minimalistinen, niin myös pienillä yksityiskohdilla, kuten vaikkapa ajankuvaan sopivilla elokuvajulisteilla, saadaan katsojat sisään näytelmän tapahtuma-aikaan ja paikkaan. Pidin siitä, miten näytelmään liittyvää rekvisiittaa löytyi jo lämpiön puolelta.

Lauri Virkkalan valosuunnittelu ja Riku Metsä-Ketelän äänisuunnittelu osuvat kohdilleen. Tunnelman luonnissa näillä on aivan keskeinen merkitys. En havainnut yli- tai vikalyöntejä kummankaan elementin käytössä.

Onko näytelmän legendaariselle maineelle katetta? Ehdottomasti. Mustapukuinen nainen on oivaltavasti teatterin kielelle ajateltu kokonaisuus, jossa on tiettyä ajattomuutta. Alkupuolen alustuksen jälkeen esitys vetää mukaansa, saaden katsojan seuraamaan tiiviisti kertomuksen etenemistä. Mysteerin tuntu ja kauhuelementit viehättävät edelleen.

*Katsoin esitysen 4.12.2025