Meinasin mennä vanhanaikaiseen ja ajatella, että koska reilun 20 vuoden takainen komediaelokuva School of Rock on itselleni tuttu, niin tarvitseeko minun nähdä siitä musikaaliversiota teatterin lavalla? Musikaalifanien ja kriitikoiden kiittävät, paikoin jopa ylistävät kommentit kuitenkin lisäsivät mielenkiintoani tätä Tampereen Työväen Teatterin produktiota, jonka ensi-ilta oli syyskuussa 2024, kohtaan ja päätin mahduttaa sen kevään kalenteriin. Oikea päätös!
Andrew Lloyd Webberin säveltämän ja Julian Fellowesin käsikirjoittaman musikaalin juoni noudattelee pääpiirteissään Richard Linklaterin ohjaaman elokuvan sopivan kreisiä juonta. Rock-tähteydestä unelmoiva, ystävänsä nurkissa norkoileva Dewey Finn päätyy valeopettajaksi hienostuneeseen yksityiskouluun. Alakouluikäisten lasten opettaminen alkaa maistua eri tavalla, kun hän hoksaa, että lapsista voisikin koulia rokkaavan kokoonpanon bändikisaa varten.
Elokuvaversiossa Deweyn roolissa nähtiin Jack Black, yhdessä uransa keskeisimmistä ja onnistuneimmista rooleista. Muistan, kuinka elokuvasta innostuivat, juurikin Blackin vuoksi, sellaisetkin elokuvan ystävät, jotka eivät juurikaan koko perheen popcorn-viihteestä välitä.
 |
| Kuva: Kari Sunnari |
Jaakko Wuolijoki hyppäsi siis Deweyn roolissa suuriin saappaisiin ja sai tehtäväkseen täyttää Työviksen suuren näyttämön koomisella, rokkaavalla energialla. Hän suoriutuu rakastettavan rentun roolissaan loistavasti. Wuolijoen koominen ajoitus on kohdillaan erityisesti kohtauksissa, joissa bändihanketta täytyy peitellä oppilaitoksen rehtorin Rosalie Mullinsin (Anne-Mari Alaspää) valvovalta silmältä.
Esityksen ohjaaja Samuel Harjanne on saanut koulittua musikaalissa esiintyvät lapset laulamaan, näyttelemään ja rokkaamaan lavalla taitavasti. Vajaan kolmen tunnin esityksen läpi vieminen ei ole mikään pikku juttu, mutta se tuntui menevän vaivattomasti näiltä nuorilta. Yleisö palkitsikin heidät pitkin esitystä äänekkäästi suosiota osoittaen.
Andrew Lloyd Webberin säveltämä musiikki on omiin korviini laadukasta ja perusvarmasti rokkaavaa, sopien hyvin tällaiseen sujuvaan koko perheen musikaaliviihteeseen. Hyvää fiilistä ja energiaa riitti näyttämön täydeltä. Innostus välittyi katsomoon asti, ja yleisö rokkasi mukana etenkin loppupuolella.
Energinen ja humoristinen musikaali muistuttaa omien mielenkiinnon kohteiden seuraamisen tärkeydestä ja ryhmätyön merkityksestä. Kun bändissä erilaiset persoonat, erilaisilla vahvuuksilla, pelaavat hyvin yhteen, on lopputulos enemmän kuin osiensa summa. Ei hassumpi sanoma yksilöä korostavassa ajassamme.
Katsoin esityksen 8.2.2025
*Näin esityksen pressilipulla
 |
| Kuva: Kari Sunnari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti