Pinokkion tarinassa on selvästi jotain aikaamme puhuttelevaa, sillä siitä on tehty esimerkiksi useampi elokuvaversio viime vuosina. Näistä eniten huomiota on saanut Guillermo del Toron stop-motion -animaatio, jossa tapahtumat on sijoitettu 1930-luvun fasistiseen Italiaan.
Aivan perinteistä versiota ei italialaisen Carlo Collodin 1800-lukulaisesta sadusta Suomenlinnan kesäteatterissakaan nähdä. Juha Kukkosen ohjaama ja sovittama esitys sijoittuu dystooppiseen maailmaan, jossa köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on kasvanut entisestään. Sähköaidat erottavat hyväosaiset muista ihmisistä, kuten esityksen alussa käy selväksi.
Perusjuoneen ei kuitenkaan ole tehty olennaisia muutoksia. Köyhä puuseppä Geppetto (Robin Svartström) veistää nuken, jolle antaa nimeksi Pinokkio. Aivan yllättäen Pinokkio (Mikko Kauppila) herääkin henkiin ja alkaa opetella ihmisten tavoille. Pinokkion pyrkimys tulla oikeaksi pojaksi toimii juonen moottorina. Koska naiivia nukkepoikaa on helppo johtaa väärille poluille, riittää omantunnon äänellä, Satu Sirkalla (Talvikki Eerola), työnsarkaa.
 |
| Kuva: Mitro Härkönen |
Janne Siltavuoren näyttävä lavastus tempaisee katsojan mukaan sadun maailmaan. Suomenlinnan kesäteatterin lavaa hyödynnetään totuttuun tapaan monipuolisesti, tilaa luovasti käyttäen. Kokonaisnäkemys on Kukkosella ja työryhmällä kohdallaan. Teatterin taika välittyy yleisölle. Katsojia esimerkiksi muistutetaan teatterin keinoin osuvasti muutamaan otteeseen Satu Sirkan pienestä fyysisestä koosta.
Kaiken keskiössä on Kauppilan fyysisesti vaativa roolisuoritus nukkepoikana. Kauppila on omaksunut Pinokkion rooliin nukkemaisen olemuksen ja askelluksen, eikä lipsu siitä koko esityksen aikana. Se kuuluisa nenän kasvaminen, aina Pinokkion valehdellessa, nähdään muutamaan otteeseen, ja sekin on uskottavasti toteutettu.
Yksi esityksen kohokohdista oli nukketeatteriin sijoittuva kohtaus, jossa fyysinen näyttelijäntyö oli huipussaan. Syntyi vaikutelma, että lavalla tosiaan esiintyi ihmisen kokoisia nukkeja.
 |
| Kuva: Mitro Härkönen |
Näkyviä dystopiaelementtejä olisi saanut olla esityksessä enemmänkin, ne jäivät lopulta melko pieneksi osaksi kokonaisuutta. Jäin myös miettimään, olisiko esityksen toisessa puolikkaassa ollut hieman terävöittämisen varaa, vaikka satuihin kuuluukin tietty perinpohjaisuus. Kestoa esityksellä on päälle 2,5 tuntia väliaikoineen.
Kasvu ja itsensä kehittäminen ovat Pinokkion tarinan ytimessä. Tämän ytimen Ryhmäteatterin versio tavoitti hienosti.
Katsoin esitysen 4.7.2025
*Näin esityksen pressilipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti